Pääkirjoitus, kirjoittaja kappalainen Antti Salmisto: Kiitos kiertoteistä!

Joulun jälkeen papilla on kiitollinen olo: kiitos ihmisistä, kiitos työstä. Kun työssään saa antaa joulun ilosanomaa, saa ihmisiltä takaisin iloista mieltä. Tietenkin jouluun kuuluu myös lahjojen antaminen ja saaminen. Vaimolta sain joululahjaksi ranskalaisen kirjailijan Michel Tournierin kirjan Kolmen kuninkaan kumarrus. Hän varmaan äidinkielenopettajana ajatteli, että miehelle tekisi välillä hyvää lukea maailmankirjallisuuden klassikkojakin. Romaanin pohjana on Matteuksen evankeliumin tuttu kertomus kolmesta itämaan tietäjästä. Tournierin mukaan näitä itämaan tietäjäkuninkaita olikin neljä. Kuninkaat Gaspar, Baltasar ja Melkior ennättävät tähden johtamina ajoissa Betlehemiin, ja vaatimattoman tallin luona he ymmärtävät oman merkityksensä ja saavat vastauksensa elämänsä kysymykseen. Näiden kolmen miehen lisäksi matkalle lähteneen neljännen kuninkaan Taorin, parantumattoman myöhästelijän, matkanteko viivästyy, eikä hän ehdi ajoissa perille Betlehemiin. Asioilla kuitenkin tuppaa olemaan tarkoituksensa.

Kuten hyvin tiedämme, ihmiselämä ei aina kulje suunnitelmiemme ja omien toiveidemme mukaisesti vaan etenee omia polkujaan. Ihminen säätää, Jumala päättää. Ei ole ihme, että suunnitelmat muuttuvat, oikeastaan on ihme, jos suunnitelmat pysyvät muuttumattomina. Monimutkaisessa elämässä muuttuvia tekijöitä ja yksityiskohtia on liikaa kyetäksemme hallitsemaan suuria linjoja, kun lapsiperheen arjenhallintakin on välillä koetuksella. Elämän hallitseminen onkin harha, mutta sen hallitsemattomuuden hyväksyminen on taito.

Syksyllä valmistuneessa seurakuntamme strategiassa meillä työntekijöillä on visio Raaseporin suomalaisesta seurakunnasta paikkana, jossa ihmiset kokevat uskon Jumalaan voimavarana ja haluavat toimia yhdessä. Haluamme, että seurakunta on rakkauden ja luottamuksen yhteisö, joka tuo erilaiset ihmiset yhteen. Varmoja askelmerkkejä tämän saavuttamiseen ei ole, mutta tähti meitä johdattakoon. Mutkien kautta ehkä tavoitteeseen pääsemmekin, ja joskus pitkät kiertotiet ovat vain hyväksi.

Pääsikö kuningas Taor lopulta määränpäähänsä? Kirjan lopussa, yli kolmekymmentä vuotta venähtäneen matkan päätteeksi hän lopulta saapuu Jerusalemiin taloon, jossa on kuullut Jeesuksen majailevan. Mutta jälleen liian myöhään. Nautittuaan pääsiäisaterian Jeesus opetuslapsineen on jo lähtenyt muualle. Lopulta uupunut kuningas Taor syö Jeesukselta yli jääneen leipäpalan ja juo pikarillisen viiniä. Samalla hän tulee nauttineeksi ensimmäisenä pyhän ehtoollisen.

Toivon Sinulle siunattua ja valoisaa kevättä!
Antti Salmisto, kappalainen

Luottamushenkilön esittely

 


Harri Korhonen, seurakuntaneuvoston jäsen

1. Miten löysit tähän tehtävään? Ystävä pyysi ehdokkaaksi.

2. Mikä on tehtävässä parasta? Koen tehtävän merkitykselliseksi ja seurakunnan työn tärkeäksi.

3. Mikä on lempi virtesi/ hengellinen laulu ja miksi? Niitä on monta, mutta ensimmäisenä tuli mieleen virsi 1: Hoosianna. Se on upeaa musiikkia ja riemullinen virsi uuden kirkkovuoden alkuun! Tuurasin opiskeluaikana muutamassa seurakunnassa kanttoreita, ja Hoosianna ensimmäisenä adventtina sykähdytti silloinkin.

4. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Aloitin vuoden alussa uudessa työssä Helsingin lukiokoulutuksen päällikkönä, siinä työssä riittää oppimista ja haastetta lähivuosiksi.

5. Terveisesi seurakuntalaisille? Hyvää laskiaista!

Yhteisöllisyys osana hyvää elämää

Useat tutkimukset ovat jo osoittaneet, että vapaaehtoistoiminta tukee terveyttä ja hyvää oloa. Vapaaehtoistoimintaa on monenlaista ja Pohjassa koen vahvasti, että seurakunnan vapaaehtoistoiminta on myös yhteisöllistä. Siksi osallistun siihen itsekin ja saan siitä paljon itselleni. Ja toivottavasti pystyn siihen myös antamaan oman panokseni.

Pohjassa on aloitettu viime vuoden puolella kaksi ”uutta” seurakunnan toimintaa, jotka molemmat perustuvat seurakunnan ja vapaaehtoisten yhteissuunnitteluun ja -toimintaan: lohtuhuiviryhmä ja iltakirkko. Vapaaehtoiset ja osallistujat tulevat koko seurakunnan alueelta ja muistakin seurakunnista mutta suurin osa on toki Pohjasta.

Lohtuhuiviryhmässä on mahdottoman hyvä henki ja kutomisen (toiset kutsuvat sitä neulomiseksi) ohessa kosketamme toisiamme välillä syvissäkin vesissä keskustellen. Mikä voi olla sen yhteisöllisempää kuin avoin keskustelu ja toistemme tukeminen myös surun hetkissä. Ja puhuminen on vapaaehtoista! Voi myös rauhassa vain kuunnella ja kutoa. Eikä edes tarvitse osata kutoa, minäkin pitsikuvion moneen kertaan purkaneena ja taas uudelleen aloittaneena. Ja porukka kannustaa. Huikeeta! Ja nyt pitsit jo sujuvat. Eräs lohtuhuivien kutojista on niiden sijaan kutonut monet parit ”lohtusukkia”. Luovuutta on ilmassa. Jokaisen illan jälkeen lähden kotiin hyvästä olosta hykerrellen, vähän antaneena, paljon saaneena. Ja siunattuna!

Iltakirkon ensimmäisenä Harri Korhonen iltana jännitimme, miten se on kutsunut ihmisiä tykönsä. No jos viisi tulisi, niin olisimme tyytyväisiä. Mutta kun ovi ensimmäisen kerran aukeni, niin eihän se ehtinyt sulkeutua lainkaan! Noin kuvainnollisesti. Kiitos kaikki läsnäolijat, yhteisöllisyys on käsin kosketeltavissa. Me olemme osa samaa hetkeä, osa samaa yhteisöä. Ja sen huomaa siitäkin, että kirkon jälkeen teehetkeen jäädään viipyilemään ja juttelemaan. Arki-iltana kiireen voi hetkeksi unohtaa.

Myös iltakirkon suunnittelu ja toteutus on vapaaehtoisten ja seurakunnan työntekijöiden, iltakirkkotiimin, yhteinen ponnistus. Tämä ponnistus on yhteisöllisyyttä pienemmällä joukolla, paljon naurua, yhdessä sopimista, kompromissien tekoa ja taas, toistemme tukemista. Ja jokaisen iltakirkon jälkeen on hyvä leijua kotiin. Siunattuna!

Pulmu Pihlström, vapaaehtoistyöntekijä

P.S. Tähän mennessä kudotut lohtuhuivit ja -sukat siunataan tammikuun iltakirkossa Pohjan kirkossa 22.1. klo 18. Tervetuloa ihastelemaan kättemme töitä ja siunaamaan ne kanssamme. Lohtuhuiviryhmä kokoontuu Pohjan seurakuntatalolla kerran kuussa torstaisin. Otamme ilolla vastaan vanhat ja uudet kutojat.

Myös iltakirkkotiimimme toivottaa ilolla uusia vapaaehtoisia joukkoomme. Iltakirkkoa vietetään Pohjan kirkossa kerran kuussa keskiviikkoisin klo 18 ja tiimi kokoontuu viikkoa ennen suunnittelemaan sitä. T
arkempia tietoja saa Katripapilta, katri.gronroos@evl.fi tai 044 300 3611.

Ryhmä naisi seisoo pöydän äärellä hymyillen. Pöydällä käsinkudottuja sukkia ja huiveja.