Kevät jo odottaa meitä!                                                                                              25.1.2018

Kumma juttu. Heti uuden vuoden alkaessa kevään odotus ja päivän pidennysmerkkien tarkkailu yltyvät. Varsinkin kun talvi ehkä tuli tai meni jo. Kuuluneeko tämäkin asenne siihen nykyajan vaivaan, että kaikki pitää elää jo ennakkoon. Sitten kevään ytimessä jo muuta… Tehtävien sarjaa selatessa olo on kuin entisellä miehellä. Onhan tässä vielä yökin aikaa, ennen määräaikaa… Jaan tässä kaksi sisäisen sorvini työstön alla olevaa. Piispantarkastus jatkuu seurakunnassamme, kaikenlaisia yksityiskohtia riittää. Marraskuun alussa piispa kävi esikuntineen laittamassa matkaan kannustavaa tarkastusprosessia ja kyselemässä, miten täällä menee. Varsinainen piispantarkastusviikko on 9. – 15.4. Viikon huipentaa pyhäpäivä, joka pitää sisällään vivahteikkaan messun ja piispan arvion seurakunnan tilasta. Sekin käy vielä ilmi, onko tarkastuksemme tulevan arkkipiispan tehtävään saattoa. Olemme aloittaneet myös palautteen keräämisen seurakuntalaisilta. Se on osa prosessia, jonka avulla voimme löytää sitä, missä olemme heikoilla ja missä olemme onnistuneet. Seurakuntamme erityispiirre on kahdesta laidasta. Mittakaavaltaan se on Uudenmaan suurin, resursseiltaan pienimpiä. Seurakuntakyselyyn voi jo vastata paperiversiolla, jota on kirkoissa, toimipisteissä ja työntekijöiden toimesta tilaisuuksissa. Loppukeväästä (huhti-toukokuun vaihteessa) kampanjoimme vielä sen hyväksi, että saisimme vastauksia silloin avattavaan kyselyn nettiversioon kotisivuillamme. Rippikoulukäytäntöjämme pyrimme uudistamaan. Työhön on ryhdytty koko kirkossa. Yhteinen tutustuminen seurakuntaelämään on käynnissä. Merkintöjen kerääminen käyntivihkoon vähenee ja yhdessäolo kaverien kanssa tilaisuuksissa lisääntyy. Vanhempiakin kutsumme mukaan erityishetkiin. Rippikoulustakaan ei yksin oikein tule mitään. Elämän kevättä olisi meille iästä riippumatta sekin, että eläisimme välillä väkevämmin siitä totuudesta, jonka olemme kohdanneet ja josta emme irti pääse. Seurakunnallamme on varaa erityisesti tukeutua jäsentensä viihtyvyyteen ja järjestötkin voisivat saada mieltä vapaaehtoisesta yhteisestä työstä arjen ja pyhän hyväksi. Armon vakuutta on, että sisäinen maailmamme loisi ulkoista missiota lähellä ja kaukana.

 

Esa Lahtinen, kirkkoherra