Isänpäivästä jouluun                                                                                              23.11.2017

Lapsenlapsen kortti meni tänä vuonna perille monipoimuisen kuoreni läpi. Hänen omanlainen tapansa antaa se, pitää kaulasta kiinni ja puhuttelu, menivät niin syvälle, ettei sitä voinut enää jättää pelkästään isänpäivän viettoon kuuluvaksi. Hengen työläinen näkee henkeä kaikessa. Omalla kohdallani se tarkoittaa yhä enemmän ihmettelyn aiheita. Maallisella ja hengellisellä, Jumalan vasemman ja oikean käden työllä, on reformaatiosta asti ollut tietty tehtävä- ja jäsentämismerkitys, mutta hyvän toteutuminen liittyy siihen, miten hengen varassa kaikki onkaan syntynyt: ” Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä…henki liikkui vetten yllä.” Kaaoksesta syntyi kosmos. Puiden lehtiä haravoidessa on ollut mielessä, kuinkahan tämän talven yli mennään. Voisiko maailmalla ja meillä synnyttää vähän enemmän elämän arvostamista. Luomisen perusteella kaikki elämä on arvokasta. Tarkoitettua. Kun on mahdottoman vaikeaa, harvoin tilanne on yhden syyllisen synnyttämä. Onnettomuuskin on monen onnettoman asian summa.

Ihmisen työtä on kerätä tietoa, etenkin silloin kun ennakkoluulot saavat valtaa. Tieto on aina ollut uskon ja luottamuksen lähin kumppani, ei vastustaja. Ryhdyn taas välivuosien jälkeen rippikoulun pitoon. Siinä koulussa kaksi elämänkäsitystä on saatettava usein ensimmäiseksi yhteen. Tieteen tehtävä on aivan eri kuin hengen eikä sillä ole mitään keinoja selittää omista lähtökodistaan käsin perimmäisiä miksi-kysymyksiä.  Hengen lennolle ei tee myöskään yhtään oikeutta, että se julistetaan järjenvastaiseksi, kun henki on ajattelun alku ja apu.

Todellisuus toki ylittää järjen, ei mitätöi sitä. Vaikka kaikki tieteelliset ongelmat olisi ratkaistu, elämämme suurimpia kysymyksiä ei ole edes kunnolla sivuttu. Erityisesti marras, kuoleman kuukausi, anelee henkeä. Marraskuussa voi alttiisti kuihtua ja jäätyä monipoimuiseksi sekä menettää itsensä ja ainutlaatuisuutensa, mutta onneksi joulu palauttaa valon ja elämän Joulu on kaikille. Jumalaksi me nimitämme häntä, joka lakkaamatta antaa itsensä, aivan ensiksi sinne, missä ei näy mitään valoa. Se palauttaa luomisen hyvän ja antaa uuden alun sinnekin, jossa on vastakkain asettelua ja ristiriitaa. Lapsen viattomin silmin se katsoo puoleemme ja tekee eläväksi.

 

Esa Lahtinen, kirkkoherra