KIRKON TULEVAISUUTEEN SUUNTAAVASTA TYÖSTÄ                                                                            21.9.2017 

Muistan olleeni joskus 2007 hiippakunnan kirkkoherrojen kokouksessa.

Keskustelimme tulevaisuudesta. Hyviä skenaarioennusteita riitti, kun tavoittelimme näkyjä vuodelle 2015. Yksi asia jäi vaivaamaan. Sanoin keskustelun loppupuolella, että kirkon hallinnon pitää löytää kevyempiä suosituksia käyttöönsä. Syntyi hiljaisuus. Tiesin, että joka kirkkoherra niitä toivoi, mutta keskustelua ei siitä enää saatu aikaan. Muut toimintaan liittyvät asiat voittivat vielä silloin hallintoon liittyvän muutospaineen.

Alueellamme alettiin rakentaa silloin tulevaa Raaseporin seurakuntayhtymää. Olin siirtynyt onneksi kahden seurakunnan kirkkoherranvirasta yhteen seurakuntaan. Mutta hallinnon jälleen kerran muuttuessa, piti hakeutua koulutukseen. Raaseporin suomalainen seurakunta oli jo joidenkin mielissä, itse olin epävarma. Vasta sitten kun väki alkoi vähetä, oli pakko tehdä uusi iso seurakunta. Monella muulla paikkakunnalla on ollut sama työ. Salo on lähin esimerkki.

Kirkkohallitus kuitenkin lähtee muutokseen mukaan vasta nyt, kun kirkolliskokous käsitteli kirkon tulevaisuusvaliokunnan mietintöä toukokuun kokouksessaan. Kirkkohallitus sai tehtäväkseen kuulla seurakuntia ja hiippakuntia uudistuskokonaisuuden sisällöstä ennen tarkemman etenemissuunnitelman laadintaa.

Aikataulusta tuli rajun tiukka. Kirkkohallitus joutui tekemään palautelomakkeen, johon piti seurakunnan vastata kesän aikana. Käytännössä hallintoelinten ja työntekijöiden piti pinnistää vastaukset ennen seurakuntien loma- ja leirikauden täyssesonkia tai heti sen jälkeen. Jokaisen vähä yli 400 seurakunnan piti koota työntekijänsä ja hallintoelimensä tämän asian takia, että kirkkohallitus saisi materiaalia eri puolilta maata omien esityksiensä ja selvityksiensä tekemiseen sekä jotta toimintakulttuuriin liittyvät asiat saisivat kannatuspohjaa. Kysymyksiä oli jaoteltuna eri osioihin liki 20, jotka olivat puolestaan jaoteltuina kymmeniin alakysymyksiin ja vaihtoehtoihin. Valmista täytyy olla marraskuun kirkolliskokoukseen.

Erityisesti itseäni puhuttelee, että kirkkohallitus joutuu nyt miettimään myös omia tehtäviään ja palvelujaan, kun määrärahat tulevaisuusmietinnön esityksestä vähenevät myös sieltä. Kirkkohallituksessa on toistakymmentä osastoa ja yksikköä. Kirkkoneuvosten lisäksi on lähes 250 asiantuntijaa kirkon tehtäväalueita varten, puhumattakaan muusta tukea antavasta sihteeristöstä, atk - ja muusta henkilöstöstä.

Kun täällä etulinjassa on muokattu kirkon tehtäväalustaa uusiksi jo kauan, merkitystä on sillä, että kirkon tornissa tehdään nyt samaa. Emme ole täällä voineet lähteä aikaisemmin siitä, että lähtevän työntekijän sijaan otetaan uusi. Emmekä voi tehdä sitä nytkään. Aina ensin pitää yrittää jakaa töitä uudella tavalla ja jättää jotain tehtäviä tekemättä. Siihen liittyy tulevaisuuskomiteakin. Vapaaehtoisuutta ja yhteisöllisyyttä on löydyttävä moneen tarpeeseen.

Raaseporin suomalainen seurakunta joutuu luopumaan nuorisotyöntekijästään Mia Kurosesta. Hän on ollut jo ennen työjaksoaan pitkän linjan merkittävä apu leireillä ja muussa työssä. Moniottelijana hän on ollut myös nuorisotyön ohella koko ajan ohjelmistoja hoitava työntekijä ja viestinnän tiimissämme siten, että yhtenä viimeisenä työnään hän on koonnut syksyn Yhteisen Sanoman. Kiitos Mia ja siunausta. Hyvää matkaa Australiaan!

 

 

Esa Lahtinen, kirkkoherra