Pääsiäinen avaa - 11.4.2019                                                                                                                                                     

Luen aika ajoin kaunokirjallisuutta. Jälleen on annos rakkautta, surua, iloa, rauhaa ja sotaa, syyllisyyttä, vihaa sekä kuolemaa saatu. Pirkko Saisio totesi realistisesti uusimman kirjansa ääressä haastattelijalle, että kuolema on aihepiiri, josta ei kukaan ole palannut kertomaan tai kirjoittamaan. Jokainen elää oman elämänsä. Jokainen kuolee eikä kahta samanlaista kuolemaa ole. Pappi tietysti jää siihen, että olisiko meillä vieläkään kuolemapuhetta ja -kirjoittamista, ellei olisi kulttuurinen pitkä juonne sen kanssa, että kuolemalle ei anneta valtaa, ei varsinkaan lopullista valtaa, ei elämässä eikä kuolemassa. Jeesuksen kuoleman kolme päivää ovat pääsiäisajan keskiössä. Papin työ on myös kuolemaan ja kärsimykseen liittyvää. Erityisesti näin oli osallani 90-luvulla, jolloin olin henkisen ensiavun ryhmässä. Järkyttäviä tapauksia oli paljon itsemurhista liikenne- ja muihin onnettomuuksiin. Erityiskoulutukseen ja ryhmän perustamiseen ajoi ihmisten shokinomainen olo ja surun suuret esteet onnettomuuksiin liittyvissä hautaansiunauksissa. Ryhmän ensimmäisenä päivystäjänä työ alkoi aina omaisten luvalla ruumishuoneella. Tilanteen purku oli jo hyvässä matkassa, kun tiesi, miten suositteli vainajan hyvästelyä purkuprosessin osana.

Omaisten kanssa käsittely oli jo onnettomuuden kanssa pitkälle edennyt, kun vainajan äärelle siirryttiin. Omin silmin todettiin, mitä oli tapahtunut, katsellen vain sitä, mikä oli vielä hyvin katseltavissa. Muu osa peitettiin. Vainaja tuli omaksi kuolleeksi jälleen. Hän ei ollut viranomaisten. Miltei aina omaiset halusivat hyvästellä, usein pitkään. Lapset otettiin aikuisten syliin ja turvallisesti mukaan. Hyvästely päättyi aina hartauteen. Niissä itse opin, kuinka omainen aidosti lähtee hengen harjoitukseen, kun oma ihminen on hengettömänä käsin kosketeltavana. Ryhmämme oli erityisen antava, koska työ oli raskasta. Harjoiteltiin yhteistä menetelmää yhdessä ja lisäksi jokainen toi mukaan ammattitaitonsa: mukana oli muun muassa lääkäreitä, terveydenhuollon eri alojen hoitajia, psykologeja, psykoanalyytikko, sosiaalityöntekijöitä, opettajia, diakonissoja. Sain sellaisen työtavan, jolla on ollut suuri käyttö ryhmän jälkeen. Nykyään tällaisia moniammatillisia ryhmiä ei enää ole. Hautajaiset muuttuivat luovasta surusta eläväksi juhlaksi. Rakkauden voimat olivat murtaneet järkytyksen. Ristin pitkäperjantaista oli päästy pääsiäiseen. Kristuksen kanssa olemme ylös nostettuja. Kuoleman valta on voitettu.

 

Esa Lahtinen, kirkkoherra